18.2.1999

Kokkolan käräjäoikeuden tuomio 4.9.1997

Riidattomat taustatiedot

Rumba Oy:n (velallisyhtiö) liiketoiminta muodostui Rumba-nimisen musiikkilehden julkaisemisesta. Velallisyhtiö myi 1.7.1995 Rumbapress Oy:lle lehden kustannus- ja julkaisuoikeudet sekä 4.3.1996 vaihto- ja käyttöomaisuutensa. Viimeinen velallisyhtiön julkaisema lehti ilmestyi maaliskuussa 1996. Rumbapress Oy jatkoi musiikkilehden julkaisutoimintaa.

Velallisyhtiö maksoi Keski-Pohjanmaan Kirjapaino Oy:lle (kirjapaino) 8.3. - 9.5.1996 välisenä aikana seitsemällä eri suorituksella neljä laskua yhteismäärältään 49 753 markkaa.

Velallisyhtiön toiminimi muutettiin 23.4.1996 kaupparekisteriin merkityllä muutoksella Helsingin Ma Laaduks Musiikki Aikakausilehtijulkaisut Oy:ksi. Velallisyhtiö asetettiin konkurssiin 4.6.1996 velkojan 29.4.1996 tekemästä hakemuksesta. Paikalletulopäivä konkurssissa oli 31.10.1996.

Pesäluettelon mukaan velallisyhtiön varat olivat 50 786 markkaa ja velat 222 667 markkaa.

Helsingin Ma Laaduks Musiikki Aikakausilehtijulkaisut Oy:n konkurssipesän kanne

Konkurssipesä vaati 30.4.1997 vireille tulleella kanteella, että edellä mainitut velallisyhtiön tekemät maksut määrätään peräytymään takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 10 §:n nojalla ja kirjapaino velvoitetaan palauttamaan konkurssipesälle 49 753 markkaa korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 19.5.1997 lukien.

Konkurssipesä katsoi, että suoritusten yhteismäärä oli ollut pesän varoihin nähden huomattava. Velallisyhtiön toiminta ja varallisuus oli siirretty suunnitelmallisesti toiminnan jatkajalle. Velallisyhtiön toiminta oli tosiasiallisesti loppunut vaihto- ja käyttöomaisuuden myyntiin 4.3.1996, minkä jälkeen liiketoiminnan harjoittaminen ei ollut enää mahdollista. Koska maksut oli tehty aikana, jolloin velallisyhtiön liiketoiminta oli kokonaisuudessaan lopetettu, niitä ei voitu pitää tavanomaisina.

Keski-Pohjanmaan Kirjapaino Oy:n vastaus

Kirjapaino vaati, että kanne hylätään. Maksettu määrä ei ollut huomattava, koska kutakin maksua oli tarkasteltava erikseen ja pesän varoja arvioitaessa oli otettava huomioon myös takaisinsaanneilla pesään saadut varat. Velallisyhtiö oli maksanut samaan aikaan myös muita velkojaan. Maksut olivat olleet tavanomaisia.

Toissijaisesti kirjapaino vaati palautusvelvollisuuden sovittelemista. Kirjapaino katsoi, että se joutuisi palautusvelvollisuuden vuoksi huonompaan asemaan kuin se olisi ollut ilman maksuja. Maksut perustuivat pitkään jatkuneeseen liikesuhteeseen ja ne olivat olleet käteiskauppaan verrattavia eivätkä ne olleet tapahtuneet erityisen lähellä konkurssia. Kirjapaino ei ollut saanut maksuista erityistä hyötyä, koska kysymys oli ollut vastikkeellisista suorituksista. Maksut olivat mahdollistaneet velallisyhtiön liiketulon saannin. Kirjapaino ei ollut yhtiön läheinen ja se oli ollut vilpittömässä mielessä maksut saadessaan. Palautusvelvollisuus olisi kirjapainon kannalta kohtuutonta. Takaisinsaannin hyväksyttävyys oli joka tapauksessa kyseenalaista ja puolsi sovittelua. Muussa tapauksessa konkurssipesä ja muut velkojat saisivat perusteetonta etua.

Tuomion perustelut

Käräjäoikeus katsoi lausumillaan perusteilla, että maksut olivat pesän varoihin nähden huomattavat ja ettei maksuja voitu pitää tavanomaisina. Maksut olivat olleet muille velkojille vahingollisia, koska niiden jako-osuus oli pienentynyt maksujen johdosta.

Sovitteluvaatimuksen osalta käräjäoikeus katsoi asiassa kuullun todistajan kertomuksen perusteella olevan todennäköistä, ettei kirjapaino ollut tiennyt velallisyhtiön taloudellisesta tilanteesta ja yritysjärjestelyistä. Velallisyhtiö ja kirjapaino eivät olleet toistensa läheisiä. Maksut olivat olleet lähellä tavanomaisia. Kaikki nämä seikat puolsivat sovittelua. Sovittelua vastaan oli se, ettei palautusvelvollisuuden ollut näytetty rasittavan kirjapainoa kohtuuttomasti. Kirjapaino ei myöskään joutuisi sen vuoksi huonompaan asemaan kuin jos maksuja ei olisi tehty lainkaan, sillä kirjapaino oli saanut maksujen johdosta niiden määrää vastaavan hyödyn.

Käräjäoikeus päätyi kokonaisarvostelussaan siihen, että ensin mainitut seikat muodostivat painavan syyn sovitteluun. Käräjäoikeus palautusvelvollisuutta sovitellen velvoitti kirjapainon palauttamaan konkurssipesään 30 000 markkaa korkoineen.

Vaasan hovioikeuden tuomio 12.3.1998

Konkurssipesä ja kirjapaino valittivat hovioikeuteen.

Hovioikeus hyväksyen käräjäoikeuden tuomion perustelut maksun huomattavuuden osalta totesi lausumillaan perusteilla, ettei maksuja voitu pitää tavanomaisina. Maksuilla oli suosittu kirjapainoa muiden velkojien kustannuksella ja ne olivat siten olleet yhteydessä yhtiön konkurssiin. Hovioikeus katsoi vielä, että maksut olivat aiheuttaneet muille velkojille vahinkoa, sillä ne olivat vähentäneet niiden jako-osuutta konkurssissa.

Sovitteluvaatimuksen osalta hovioikeus totesi, että kirjapaino ei ollut tietoinen velallisyhtiön yritysjärjestelyistä eikä sen taloudellisesta asemasta. Kirjapaino ja velallisyhtiö eivät olleet läheisiä. Maksut oli suoritettu ilman kirjapainon myötävaikutusta ja ne olivat olleet luonteeltaan jatkuvaan liikesuhteeseen perustuvia toistuvaisluontoisia suorituksia. Takaisinsaantiperusteen olemassaolo oli ollut kirjapainolle siinä määrin epäselvä ja tulkinnanvarainen, että sillä ei ollut perusteltua syytä ottaa huomioon sitä, että se saattaisi joutua palauttamaan saamansa maksut. Hovioikeus katsoi, että edellä kerrotut olosuhteet olivat kokonaisuutena arvostellen sellainen takaisinsaantilain 22 §:n edellyttämä painava syy, jonka vuoksi kirjapainon palautusvelvollisuutta oli soviteltava.

Hovioikeus totesi, että takaisinsaantisäännöstön tarkoitus oli saattaa velallisen konkurssissa luottotappioita kärsivät velkojat keskenään yhdenvertaiseen asemaan. Palautusvelvollisuuden sovittelun määrää harkittaessa ei siksi ollut annettava ratkaisevaa merkitystä palautusvelvollisen peräytyvästä oikeustoimesta saamaan hyötyyn. Hovioikeus katsoi käräjäoikeuden 30 000 markaksi sovitteleman palautusvelvollisuuden kirjapainon taloudelliseen asemaan nähden kohtuulliseksi.

Näillä perusteilla hovioikeus pysytti käräjäoikeuden päätöksen lopputuloksen.

Perustelut

Velallisyhtiö on maksanut kirjapainoyhtiölle lehtien painatustyöhön perustuvia laskuja 8.3. - 9.5.1996 välisenä aikana yhteensä 49 753 markkaa. Käräjäoikeus ja hovioikeus ovat katsoneet, että maksettu määrä on ollut pesän varoihin nähden huomattava eikä maksuja ole voitu pitää tavanomaisina. Tämän vuoksi maksut on määrätty takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain (takaisinsaantilaki) 10 §:n nojalla peräytymään. Hovioikeus on lausumillaan perusteilla sovitellut palautusvelvollisuutta ja määrännyt kirjapainoyhtiön palauttamaan konkurssipesään 30 000 markkaa korkoineen.

Asiassa on kysymys ainoastaan siitä, onko palautusvelvollisuuden sovittelulle takaisinsaantilain 22 §:ssä tarkoitettu syy.

Ennen takaisinsaantilain voimaantuloa 1.1.1992 lainsäädännössä ei ollut säännöstä palautusvelvollisuuden sovittelusta. Palautusvelvollisuuden sovittelu merkitsee yleensä palautusvelvollisuuden alentamista ja joissakin tapauksissa sen poistamista kokonaan. Takaisinsaantilain 22 §:n säännöksen mukaan palautusvelvollisuutta voidaan sovitella vain, kun siihen on painava syy. Hallituksen esityksen HE 102/1990 vp. s. 70 mukaan sovittelun edellytysten olemassaoloa arvioitaessa on otettava huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat, erityisesti oikeustoimen luonne ja ajankohta, vastaajan tietoisuus oikeustoimeen liittyvistä seikoista, vastaajan peräytyvästä oikeustoimesta saama hyöty samoin kuin se suhde, mikä vastaajan ja konkurssivelallisen välillä vallitsee. Painava syy sovitella oikeustoimen peräytyessä syntyviä velvollisuuksia on erityisesti silloin, kun palautusvelvollinen joutuisi takaisinsaannin vuoksi huonompaan asemaan kuin jos peräytyvää oikeustointa ei olisi lainkaan tehty. Tällainen tilanne voi syntyä esimerkiksi palautettavan omaisuuden arvon muuttumisen vuoksi tai myös siksi, että palautettava omaisuus on tuhoutunut palautusvelvollisen tuottamuksetta. Myös muunlaiset kohtuussyyt voivat olla painava syy sovittelemiseen. Sovittelu voisi tulla kysymykseen esimerkiksi, jos palautusvelvollinen palautuksen takia joutuisi taloudelliseen ahdinkoon.

Velan maksun peräytymistä koskeva takaisinsaantilain 10 §:n säännös on objektiiviselle tunnusmerkistölle rakentuva säännös. Siinä on kuvattu ne perustapaukset, joissa oikeustoimet ovat tyypillisesti sopimattomia ja konkurssin vaikutusten kiertämiseksi tehtyjä. Säännöstä sovellettaessa merkitystä on ulkoisesti havaittavilla tunnusmerkeillä ja oikeustoimi peräytyy tunnusmerkistön täyttyessä, vaikka yksittäistapauksessa oikeustoimen motiivina ei olisi ollut konkurssin vaikutusten kiertäminen. Hyvässä uskossa toiminut sopimuskumppani ei voi välttyä takaisinsaannilta vetoamalla vilpittömään mieleensä. Sen vuoksi takaisinsaantilain 22 §:ssä tarkoitettuna syynä ei voida pitää yksin sitä, ettei kirjapainoyhtiö ollut ollut maksuhetkellä tietoinen velallisyhtiön liiketoiminnan lopettamisesta eikä myöskään sen maksukyvyttömyydestä ja ylivelkaisuudesta.

Maksun peräytyminen ei myöskään ole kohtuutonta, sillä kirjapainoyhtiö saa oikeuden jälkivalvontaan ja tulee samaan asemaan kuin muut velkojat, joiden saatavia ei ole maksettu liiketoiminnan lopettamisen jälkeen. Palautettavaksi vaadittu maksu ei myöskään määrältään ole sellainen, että kirjapainoyhtiö sen suorittaessaan joutuisi taloudelliseen ahdinkoon. Maksun täysimääräistä palauttamista ei näissä olosuhteissa ole muutoinkaan pidettävä kohtuuttomana.

Kun palautusvelvollisuuden sovittelulle ei ole esitetty takaisinsaantilain 22 §:ssä tarkoitettua painavaa syytä, Korkein oikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että Keski-Pohjanmaan Kirjapaino Oy:n palautusvelvollisuus korotetaan 49 753 markkaan käräjäoikeuden mainitsemine korkoineen.